Mun työkuviot on hieman hassut. Mun ainoa kaveri on mun alainen. Tämä ei kylläkään ole tietoisesti tehty juttu, sillä 8 vuotta sitten en uskonut, että kaveri joka tulee töihin mun kans samaan paikkaan, päätyisi joskus mun alaiseksi. Vuodet on kuitenkin tuoneet mukanaan paljon muutoksia ja nyt ollaan tässä tilanteessa. On ollut todella vaikeaa kasvaa olemaan kaverille esimies, ja mun oman pelkuruuden vuoksi jouduttiin jo aika hankalaan tilanteeseen. Opin kuitenkin tänään, että kissat on vaan joskus nostettava pöydälle, silläkin uhalla, että voi saada myös siipeensä. Mutta vain koska olen ollut itse pelkuri ja pelännyt tulevaa olen siirtänyt asioita, jota ei missään nimessä saisi tehdä. Kun tänään kuitenkin rohkaistuin (oikeastaan tarvitsin taas pienen alkupotkun) niin ei meille mitään ongelmaa asiasta syntynyt. Kaikki meni hyvin. Nyt vain pitää sekä minun,että hänen tehdä töitä asioiden eteen, että saadaan kaikki sujumaan kuten pitää, mutta sehän(työ) on vain elämää.

Tämä oli taas yksi opettavainen piste uudessa ammatissani, kaikesta selviää keskustelemalla.Ja jos kaikki tekee oman osuutensa, myös minä, niin kaikkien elämä on varmasti ainakin hitusen helpompaa. Tätä työtä ei voi tehdä jos pelkää tulevaa. On edettävä hetki ja päivä kerrallan ja tartuttava asioihin heti, eikä sitten joskus.

Ruokailut meni hieman metsään. En syönyt tarpeeksi tänään, mutta positiivisena kuitenkin se, ettei tullut kuitenkaan syötyä myöskään mitään herkkuja. Salille piti mennä, mutta se jäi valiettavasti suunnitteluasteelle. Ensiviikolla sitten paremmalla onnella.

Nyt kone kiinni ja iltapuuhiin...